Ranskis rotuna

Oma kuvaukseni ranskanlupasta:
Ranskanluppa on mielettömän ihana jättiläinen. Suuresta koostaan huolimatta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi) se on aivan loistava lemmikkikani. Ranskanluppa kesyyntyy helposti oikein seuralliseksi ja rohkeaksi, kun sen kanssa viettää aikaa. Oman kokemuksen kautta voin myöskin todeta sen olevan enemmän sylikani kuin moni pienempi pupu.

Ensimmäinen kirjamerkintä ranskanlupasta on tehty ranskalaiseen kirjaan vuonna 1845. Ranskanlupat on alunperin kehitetty lihakaneiksi, ja sitä tehtäväänsä ne hoitavat nykyisinkin monessa kanilassa. Ranskanluppaemot hoitavat poikueensa yleensä hyvin ja tekevät suuria poikueita, jolloin niiden käyttäminen lihakaneina on tuottavampaa.
Ranskanluppa tarvitsee luonnollisesti tilavamman häkin, ja helpointa onkin tehdä se itse. Häkki ei tietenkään ole välttämätön, jos kani saa jaloitella jatkuvasti. Häkin pohjalla voidaan käyttää asuinolosuhteisiin soveltuvia kuivikkeita. Meillä ranskanlupat ovat oppineet myös helposti käyttämään wc-laatikkoa.

Kuten kaikkien kanien kohdalla, myös ranskanlupan pääravintoa on laadukas kuiva heinä (vältä ruohoheinää! Se ei ole kaninruokaa). Juomana aina vettä. Lisäksi tarjotaan säännöllisesti tuoreruokaa. Parhaana pidän porkkanaa, siinä on ravintoarvot kohdallaan ja mukavasti hampaille töitä! Laadukasta pellettiä on hyvä olla tarjolla.

Kasvatan ranskanluppia normaalilla turkilla sekä fuchsturkkisena. Fuchsranskiksen turkki on normaalia jonkin verran vaativampi. Se vaatii harjausta silloin tällöin ja pienet takut voi napsia irti saksilla. Fuchs ei ole vielä hyväksytty turkkimuunnos ranskanlupilla pohjoismaisessa kanistandardissa, joten ulkomuotoluokkaan ei fuchsturkkista voi viedä.

Ranskanluppa on yksi haastavimmista projekteista, johon olen eläissäni ryhtynyt. Ei ainoastaan tuon fuchsturkin vuoksi, vaan siksi, että olen valinnut samaan aikaan jalostettavaksi yhden vaikeimmista kuvioista; japanilaisen.

Ruohonurmen Ruusu "Leila"
fuchs sininen